Vanhan vaaliminen vaatii viisaita veroratkaisuja

Uusien työpaikkojen luominen ja työurien pidentäminen: nämä kaksi asiaa nousivat vaalikeskusteluissa vahvasti esiin. Yritystoiminnan kannalta molemmat ovat erittäin tärkeitä ja ajankohtaisia, jopa akuutteja asioita ratkaistavaksi. Mutta lähestyttiinkö aiheita oikeasta tulokulmasta?

Ensinnäkin kaikki voitava pitäisi tehdä, jotta vanhat työpaikat säilyisivät. Kokonaan uuden luominen on paljon vaikeampaa kuin elinvoimaisten, jo olemassa olevien rakenteiden säilyttäminen. Uusien työpaikkojen luomisen rinnalla pitäisi siis vahvasti vaalia vanhaa eli yrittäjien eläköitymisten myötä katoamassa olevia työpaikkoja.

Sukupolvenvaihdos on ollut koko 2000-luvun vahvasti esillä, ja on puhuttu jopa 70 000 yrityksen etsivän lähivuosina jatkajaa. Mittakaava on suuri ja asia ajankohtainen, mutta muutos ei ole vieläkään kunnolla lähtenyt liikkeelle.

Yrittäjien ratkaisuja ohjaa jopa liiankin usein verotus. Tempoileva veropolitiikka siirtää yrittäjien päätöksentekoa, eli nyt tarvitaan ehdottomasti pitkäjänteisiä veroratkaisuja. Uuden hallituksen tuleekin pontevasti toimia siten, että luopujien on verotuksellisesti edullista luopua ja jatkajilla on jouheva siirtymä vastuuseen.

Eläkeiän pakkonostaminen ei ole ratkaisu kehittymässä olevaan työvoimapulaan. Työnantajien, työeläkeyhtiöiden ja valtiovallan on yhteistoimin luotava ohjelmarakenteet, joilla varttuville työntekijöille rakennetaan yksilölliset suunnitelmat työelämän viimeisille vuosille.

Työuria tulee pidentää myös alkupäästä kannustamalla opiskelijoita joutuisaan valmistumiseen. Oppilaitosten tulee myös kuunnella nykyistä herkemmällä korvalla yrityksiä, jotta valmistuvat nuoret olisivat ammatillisesti valmiimpia ensimmäisiin työtehtäviin. Pelkkä työelämävalmiuksien luominen ei voi olla oppilaitosten tehtävä. 

Aurinkoista ja levollista kesää!